Jumala=nöyrtyminen

[Stranger]

Raamatussa sanotaan:

1. Moos. 3:22
22 Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"


Se, että ihminen tietää pahan tarkoittaa, että ihmisessä on "syntiliha", joka houkuttelee pahaan.


Jeesus sanoi, että ihmisellä on kyllä tahtoa, mutta liha on heikko:

Matt. 26:41
41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."


saatana käyttää hyväkseen ihmisen lihan heikkoutta ja houkuttelee ihmistä vääryyteen:

1. Kor. 12:2
2 Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin.

ef.2:1-5
1 Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2 joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3 joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
4 mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut-


Mutta Jeesus on tullut vapauttamaan uskovat:
ap.t.10:38
38 te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.



Eli koska uskova on omassa lihassaan heikko, hän ei kykene omassa voimassaan toteuttamaan Jumalan tahtoa:
room.7:18
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

Mutta Jumala antaa uskovalle voiman tahtonsa toteuttamiseen:
Hepr. 13:20-21
20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen,
21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

[Darkelth]

No niin, ei niitä voi täysin rinnastaa. Paitsi aikuisen ihmisen, jolla on voima tehdä syntiä mutta joka on mieleltään kuin lapsi joka ei ymmärrä tekojaan.

Mutta tämä keskustelu tuntuu menevän miusta ehkä hieman ohi sektorin, jos perisynti-mikäsynti -aihe löytyy niin voitais vaikka sieltä jatkaa.

[Heppu]

Eli jos vaikkapa joku tyyppi ei pysty ajattelemaan selkeästi jotain asiaa pahaksi/synniksi, tai sitten ei ajattele että siitä seuraa pahaa, tai tee jotain väärää tekoa ehkä jopa hyvin aikomuksin, se ei ole syntiä?

Entäs jos on sellainen mielenhäiriö, että ei pysty uskomaan ilman päteviä todisteita. Ja siksi pitää jumaluuksia vain tarinoina. Ja ihan inhimillisyyden vuoksi pyrkii elämään kunnon ihmisen elämän. Aina siinä tietystikään onnistumatta.

[Willy]

Minusta se on itsensä alentamista. Silloin nöyrtyy Isomman ja Ylemmän edessä. Myöntää että on syntinen syntyessään ja kurja luonnoltaan. Tuomittu syntiseksi ja voimaton osaansa. Silloin on onnistunut itsensä alentamaan, nöyrtymään. Nöyryys on tärkeää paitsi Itsensä Jumalan edessä, myös esimiehen. Esimies on myös tehnyt jotain mikä on hänet päästänyt ylempään asemaan ja hänen edessään pitää myös nöyrtyä, alentua. Ei tekopyhästi, että siitä saisi muka irtopisteitä vaan aidosti. Ihaillen että hän on jotain enemmän. Sitten aikanaan jos tulen esimieheksi, myös minun edessä nöyrrytään. "Tee toisille, mitä haluaisit itsellesi tehtävän" tai jotain sinne päin. Siinä on viisautta.
Sitä paitsi, nöyrtyminen antaa jotenkin jalon tunteen. Koen itseni vähän niitä "paremmaksi" jotka eivät osaa alentua. Joskus salaa toivon niille jotain onnettomuutta jotka ovat kopeita. Sitten joutuisivat alentumaan ja näyrtymään Suuren edessä. Kiitos.

Tuo oli minusta viisaasti sanottu!
Tuota... huomasin vasta toiseen kertaan luettuani että se olikin oma kirjoitukseni.
Oho.

[Heppu]

Minusta se on itsensä alentamista. Silloin nöyrtyy Isomman ja Ylemmän edessä. Myöntää että on syntinen syntyessään ja kurja luonnoltaan. Tuomittu syntiseksi ja voimaton osaansa. Silloin on onnistunut itsensä alentamaan, nöyrtymään. Nöyryys on tärkeää paitsi Itsensä Jumalan edessä, myös esimiehen. Esimies on myös tehnyt jotain mikä on hänet päästänyt ylempään asemaan ja hänen edessään pitää myös nöyrtyä, alentua. Ei tekopyhästi, että siitä saisi muka irtopisteitä vaan aidosti. Ihaillen että hän on jotain enemmän. Sitten aikanaan jos tulen esimieheksi, myös minun edessä nöyrrytään. "Tee toisille, mitä haluaisit itsellesi tehtävän" tai jotain sinne päin. Siinä on viisautta.
Sitä paitsi, nöyrtyminen antaa jotenkin jalon tunteen. Koen itseni vähän niitä "paremmaksi" jotka eivät osaa alentua. Joskus salaa toivon niille jotain onnettomuutta jotka ovat kopeita. Sitten joutuisivat alentumaan ja näyrtymään Suuren edessä. Kiitos.

Tuo oli minusta viisaasti sanottu!
Tuota... huomasin vasta toiseen kertaan luettuani että se olikin oma kirjoitukseni.
Oho.

No huh-huh. Enpä haluaisi koskaan Sinua esimiehekseni. Minun esimieheni ei ainakaan vaadi nöyrtymistä. Ja jos vaatisi, ei olisi pitkään esimiehenäni.  Esimies on vain työtiimin yksi jäsen. Ei sen tärkeämpi kuin meistä kukaan muukaan. Hänen tehtävänsä ovat erilaiset kuin minun tai muiden tiimiläisten, kaikki tarvitsemme toisiamme ja yhteistyöllä saavutamme tuloksia. Ei nöyristelemällä tai nöyryyttämällä.

[Aani]

Siis eihän nöyrtyminen ja nyöryyttäminen ole sama asia. Nöyrtyminen tarkoittaa ylemmän arvostamista ja kunnioittamista. Näen itse nöyrtymisen Jumalan eteen juuri sinä, että tiedän olevani Jumalaa voimattomampi, ja siksi arvostan hänen tahtoaan, sillä hän on minua viisaampi. Nyöryyttämistä ei tarvitse varmaan selittää.

[Heppu]

Nöyrtyminen tarkoittaa ylemmän arvostamista ja kunnioittamista. Näen itse nöyrtymisen Jumalan eteen juuri sinä, että tiedän olevani Jumalaa voimattomampi, ja siksi arvostan hänen tahtoaan, sillä hän on minua viisaampi.

En Jumalaa osaa kunnioittaa, kun en pidä sitä todellisena. Kertomusten mukaan ei hän vaikuta kunnoitettavalta. (Esim kansanmurhiin käskeminen, josta jo juttua toisessa ketjussa)...

Ihan maallisesta esimiehen edessä nöyrtymistä kommentoin.

Siis tottakai esimiestäni arvostan ja kunnioitan, hän on tosi mahtava tyyppi. Mutta ei mieleenikään tulisi nöyristellä hänen edessään. Ja tuskin hänkään sellaista haluaisi. Samoin hän arvostaa ja kunnioittaa minua.

Siis kyllä meidän tulee arvostaa ja kunnioittaa toisiamme riippumatta millä askelmalla hierarkiassa olemme. Tuollainen nöyristely kuuluu feodaaliyhteiskuntaan...



Mitähän nöyrtyminen oikein sitten pitää sisällään. Arvostaminen ja kunnoittaminen on mielestäni ihan eri juttu.
Onko nöyrtyminen sitä, että myöntää olevansa heikko ja riittämätön, ei yhtään toisia parempi? Siis onko nöyryys ylpeyden ja ylimielisyyden vastakohta. Jos niin on, niin silloin meidän olisi hyvä olla nöyriä. Ihan kaikkia kohtaan, ei pelkästään esimiehiä kohtaan...  Mutta en siltikään tajua tarvetta nöyrtyä jotain kuvitteellista yliluonnollista olentoa kohtaan. Parempi, kun olemme nöyriä toisillemme.

Ihan periaatteesta haluan vastustaa sellaista, joka  kiduksella uhkaamalla vaatii nöyrymistä edessään. Ei sellaisen edessä nöyrtyminen voi olla aitoa.

[Stranger]

^Jumala ei tarvitse mitään ihmiseltä. Jumala on täydellinen ja Hänella on kaikkea. Eli Hän ei tarvitse ihmisten nöyrtymistä ikään kuin pönkittääkseen itseään. Jumala ei ole sellainen.

Uskovan nöyrtymisessa Jumalan edessä on kyse siitä, että uskova kokee ensin Jumalan rakkautta, armollisuutta ja pyhyttä. Ja sen seurauksena uskova tajuaa, kuinka hyvä, rakkaudelinen ja armollinen Jumala on häntä kohtaan ja kuinka paljon uskova taas on rikkonut ja tehnyt väärin Jumalaa kohtaan, mutta ymmärtää samalla kuinka hyvä ja armollinen Jumala on silti häntä kohtaan. Eli voisi sanoa, että   Jumalan luonteen ymmärtäminen (että Hän on samaan aikaan rakkaus, armollisuus ja pyhyys) ja Pyhän Hengen vaikutus saa aikaan sen uskovan nöyrtymisen Jumalan edessä.

[Salmo_Salar]

Nöyrtyminen tarkoittaa ylemmän arvostamista ja kunnioittamista. Näen itse nöyrtymisen Jumalan eteen juuri sinä, että tiedän olevani Jumalaa voimattomampi, ja siksi arvostan hänen tahtoaan, sillä hän on minua viisaampi.

Mitähän nöyrtyminen oikein sitten pitää sisällään. Arvostaminen ja kunnoittaminen on mielestäni ihan eri juttu.
Onko nöyrtyminen sitä, että myöntää olevansa heikko ja riittämätön, ei yhtään toisia parempi? Siis onko nöyryys ylpeyden ja ylimielisyyden vastakohta. Jos niin on, niin silloin meidän olisi hyvä olla nöyriä. Ihan kaikkia kohtaan, ei pelkästään esimiehiä kohtaan...  Mutta en siltikään tajua tarvetta nöyrtyä jotain kuvitteellista yliluonnollista olentoa kohtaan. Parempi, kun olemme nöyriä toisillemme.

Erotellaanpa jyvät akanoista. Kunnioitus ja arvostaminen eivät ole nöyrtymistä.
Nöyrtyminen;alentuminen, heikkouden tunnustaminen.
Ihminen nöyrtyy kun kokee itsensä riittävän vahvaksi nöyrtymiseen.
Ihminen nöyrtyy myös, kun hänen edessään ei ole vaihtoehtoja.
Ihmistä kohtaavat asiat, jotka vaativat nöyrtymistä, eivät nöyryytä itsessään ihmistä. Ne vain ovat.
Ihminen nöyrtyy ja hänen on nöyrryttävä itseänsä suurempien asioiden edessä.
Kuolema lienee konkreettisin asia jonka edessä ihmisen on nöyrryttävä.
Nöyrtyminen on kuin portin avaaminen ja siitä kulkeminen. Pelon voittamista ja suuremman tunnustamista.
Sen asian tunnustamista, että ihminen ei ole kaikkivoipa eikä ikuinen.

[SalmoSalar]

Erotellaanpa jyvät akanoista. Kunnioitus ja arvostaminen eivät ole nöyrtymistä.
Nöyrtyminen;alentuminen, heikkouden tunnustaminen.
Ihminen nöyrtyy kun kokee itsensä riittävän vahvaksi nöyrtymiseen.
Ihminen nöyrtyy myös, kun hänen edessään ei ole vaihtoehtoja.
Ihmistä kohtaavat asiat, jotka vaativat nöyrtymistä, eivät nöyryytä itsessään ihmistä. Ne vain ovat.
Ihminen nöyrtyy ja hänen on nöyrryttävä itseänsä suurempien asioiden edessä.
Kuolema lienee konkreettisin asia jonka edessä ihmisen on nöyrryttävä.
Nöyrtyminen on kuin portin avaaminen ja siitä kulkeminen. Pelon voittamista ja suuremman tunnustamista.
Sen asian tunnustamista, että ihminen ei ole kaikkivoipa eikä ikuinen.

Niin, siis kuten avaus puheenvuorossani pohdin; "Onko Jumalan edessä nöyrryttävä koska vain hän hallitsee elämää ja kuolemaa?", tässä pohdinnassani olen tullut ylläolevaan tulokseen. Kunnioitus Jumalaa kohtaan, koska hän on elämän ja kuoleman herra, valtias, on hyvinkin viisasta. Voimme turvallisin mielin nöyrtyä olemaan kuolevaisia kun tiedämme, että Jumalalla on elämän ja kuoleman avaimet hallussaan.