Jumala=nöyrtyminen

[SalmoSalar]

Kukaan ei voi varmaan vastata kysymyksen tarkoittaako Jumala sanonnallaan "Kunnioita Jumalaasi" nöyrtymistä. Mutta olettaisin, että Jumala on suurempi kuin ihminen, vaikka hän loi ihmisen omaksi kuvakseen. Siis hän asettaa meidät valinnan eteen: On nöyrryttävä elämän ja kuoleman eteen sillä vain hän hallitsee niitä. Onko näin? Kukaan ei voi varmaan vastata siihen mutta sisimmässään tuntee sen. Itse ainakin olen sen niin monesti tuntenut. Jumala, kuka hän sitten lieneekään, on minua itseäni suurempi. Vai onko?

[Stranger]

Kukaan ei voi varmaan vastata kysymyksen tarkoittaako Jumala sanonnallaan "Kunnioita Jumalaasi" nöyrtymistä.

Kun ihminen tulee lapsen kaltaiseksi niin Jumala pääsee vaikuttamaan ihmisen elämään, vapahtamaan ja pelastamaan hänet. Jos ihminen ei lainkaan kunniota Jumalaa niin  tämä ei tule mahdolliseksi.
Jeesuskin sanoi, että autuaita ovat hengessään köyhät eli katuvat ja Herran pelastusta tarvitsevat  ihmiset.

Kunnioittaminen on varmaan taipumista Jumalan tahtoon. Sitä, että arvostaa sitä, mikä on Jumalan tahto ja toimii sen mukaan.

[Willy]

Minusta se on itsensä alentamista. Silloin nöyrtyy Isomman ja Ylemmän edessä. Myöntää että on syntinen syntyessään ja kurja luonnoltaan. Tuomittu syntiseksi ja voimaton osaansa. Silloin on onnistunut itsensä alentamaan, nöyrtymään. Nöyryys on tärkeää paitsi Itsensä Jumalan edessä, myös esimiehen. Esimies on myös tehnyt jotain mikä on hänet päästänyt ylempään asemaan ja hänen edessään pitää myös nöyrtyä, alentua. Ei tekopyhästi, että siitä saisi muka irtopisteitä vaan aidosti. Ihaillen että hän on jotain enemmän. Sitten aikanaan jos tulen esimieheksi, myös minun edessä nöyrrytään. "Tee toisille, mitä haluaisit itsellesi tehtävän" tai jotain sinne päin. Siinä on viisautta.
Sitä paitsi, nöyrtyminen antaa jotenkin jalon tunteen. Koen itseni vähän niitä "paremmaksi" jotka eivät osaa alentua. Joskus salaa toivon niille jotain onnettomuutta jotka ovat kopeita. Sitten joutuisivat alentumaan ja näyrtymään Suuren edessä. Kiitos.

[Darkelth]

Tuli tuosta vastauksesta jotenkin mieleen se kun fariseus ja publikaani rukoili, Jeesuksen vertaus.

Onko se nöyrtymistä että nöyrtyy ja sen jälkeen ajattelee muita paremmaksi. Paavali nöyrtyi, ja koki itsensä syntisistä suurimmaksi. Ja onhan se totta, että mitä lähemmäksi kirkasta valonlähdettä tullaan, sitä suuremmaksi varjo takana lankeaa. Huomaamme syntisyydemme ehkä suuremmaksi, asioita joita emme ole ajatelletkaan synniksi, mutta mitä Jumalan mielestä on syntiä huomaamme, ja silloin armokin tulee suuremmaksi, ja Jumala ihmisessä, ja ihminen pienemmäksi. Ja nöyrtyy.

Kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, ei ihmiselle. Nöyrtymistä on kunnian antaminen Jumalalle. Itse olen ottanut monista asioista aikaisemmin kunniaa, ja Jumala sen jälkeen veti miut alas, että osasin nöyrtyä ja antaa kunnian sille, jolle se kuuluu.

Meidän suhteemme Jumalaan on jossakin määrin myös Isä - pikkuvauva suhdetta. Jos emme nöyrry Jumalan edessä, se on melkein kuin sitä, että lastenrattaissa yritämme kokoajan ohjata sitä ite rattaissaollessa, emmekä anna Isukin ohjata meitä oikeaan suuntaan. Se näkyy elämässä. Ajaudumme syntiin, emmekä anna Jumalalle elämäämme missään vaiheessa niin vahvasti käyttöön kuin hän ehkä toivoisi tai tahtoisi, ikävä kyllä.

Nöyrtymistä on armon vastaanottaminen, oman vajavaisuuden tunnustaminen, että tarvitsee Jeesuksen ristinkuolemaa. On vaikeaa myös ymmärtää Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen merkitystä, jossei koe sitä mitenkään tarpeelliseksi omassa elämässään.

[Sir J0N]

Myöntää että on syntinen syntyessään ja kurja luonnoltaan. Tuomittu syntiseksi ja voimaton osaansa.

Tähän korjauksena, ettei kukaan ole syntinen syntyessään, vaan jokaisesta ihmisestä tulee elämänsä aikana syntinen, kun syntiä lankeaa tekemään, ergo syntinen. Lisäksi ei ketään ihmistä ole tuomittu syntiseksi, vaan jokainen on itse itsensä tuominnut omilla väärillä valinnoillaan ja teoillaan. Jokainen ihminen siis turmelee oman "luontonsa" ja "vaelluksensa", ja siten myös itsensä tekemällä toistuvasti syntiä, ja paaduttamalla sydämensä.

... carry on.

[Stranger]

^ Hmm. Ensimmäistä kertaa pysähdyin miettiin tota asiaa oikein kunnolla. Ja tosiaan eihan pieni lapsi ole syntinen ennen kuin hänen sydämestään alkaa lähteä pahoja ajatuksia, joista saattaa seurata pahoja tekoja. Eli vasta kun lapsi oppii ajattelemaan, niin sitten vasta voi olla niitä syntisiä ajatuksia, jotka saastuttavat ihmisen. Mutta jo vastasyntyneessä vauvassa on se "valmius" synnin tekoon ajatuksissaan ja teoissaan, vaikka se ei olisikaan vielä aktivoitunut.

[Darkelth]

Eikö me tehdäkään pahaa ajattelematta sitä? Emmekö me tee syntiä jos emme ajattele sitä synniksi?
Mikä on ero sillä, että ajattelee/ei ajattele mutta tekee jotain joka on Jumalan mielestä syntiä?

[Sir J0N]

Eikö me tehdäkään pahaa ajattelematta sitä? Emmekö me tee syntiä jos emme ajattele sitä synniksi?
Mikä on ero sillä, että ajattelee/ei ajattele mutta tekee jotain joka on Jumalan mielestä syntiä?

Tuohon ensimmäiseen, niin omasta mielestäni emme koskaan. Jokainen paha teko on tietoista ja aina tulee ensin esiin ihmisen sydämessä ja ajatuksen tasolla ... vasta sen jälkeen se voi mahdollisesti "aktualisoitua" ns. tekosynniksi. Tämä nyt tosin riippuu siitä, miten määrittelemme synnin ... omasta mielestäni synti voidaan määritellä kahdella eri tavalla, niin että koko synnin kirjo tulee näistä määritelmistä näkyviin:

    1. Synti on mielen alueen ja ajatusten kapinointia sekä vihollisuutta Jumalaa ja hänen tahtoaan vastaan.

    2. Synti on väärämielistä pahan tekemistä.

Nämä määritelmät pitävät sisällään väärämieliset pahat himot ja pahat ajatukset, jotka ovat Raamatun ilmoituksen mukaan syntiä, sekä väärämieliset pahat sanat, teot ja laiminlyönnit. [2Moos 20:17; Room 7:7-14; Mar 7:20-23; Matt 12:33-37] ... Jotta siis ihminen voisi tehdä syntiä, täytyy hänen kyetä ajattelemaan selkeästi ja valita synnin tekeminen. Synti on valittu ja opittu teko, mistä voi tulla elämäntapa, jos synnille ja pahoille himoille annetaan periksi.

[Stranger]

Eikö me tehdäkään pahaa ajattelematta sitä? Emmekö me tee syntiä jos emme ajattele sitä synniksi?
Mikä on ero sillä, että ajattelee/ei ajattele mutta tekee jotain joka on Jumalan mielestä syntiä?

Tuo on kuitenkin eri asia vauvalla ja aikuisella. Vauva on vielä kehittymätön ajattelemaan ja tekemään syntiä.

[Sir J0N]

Eikö me tehdäkään pahaa ajattelematta sitä? Emmekö me tee syntiä jos emme ajattele sitä synniksi?
Mikä on ero sillä, että ajattelee/ei ajattele mutta tekee jotain joka on Jumalan mielestä syntiä?

Tuo on kuitenkin eri asia vauvalla ja aikuisella. Vauva on vielä kehittymätön ajattelemaan ja tekemään syntiä.

Nimenomaan.

[Stranger]

Jep!

Ja tuli vielä mieleen, että tällä raamatunkohdalla usein puolustetaan sitä, että jo vastasyntynyt rikkoo Jumalaa vastaan synneillään:

Ps. 51:5
5 (51:7) Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.

Mutta kun samaa jaetta katsotaan vanhasta käännöksestä:
Niin se on aivan erilainen:

 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

En henkilökohtaisesti pidä uudesta käännöksestä, koska se johtaa niin monessa kohtaa harhaan uskovaa. Joten suosittelen kaikille lämpimästi vertailemaan aina uuden käännöksen tekstiä muihin käännöksiin!

[Darkelth]

Eli jos vaikkapa joku tyyppi ei pysty ajattelemaan selkeästi jotain asiaa pahaksi/synniksi, tai sitten ei ajattele että siitä seuraa pahaa, tai tee jotain väärää tekoa ehkä jopa hyvin aikomuksin, se ei ole syntiä?

Kärjistänpä hieman: Jos Hitler olikin mielenterveydellisesti sellainen, ettei osannut kunnolla ajatella, tai omatunto paatunut, tai ajatteli että oikeasti on oikein ja hyvä, että juutalaiset lahdataan, niin se ei ole syntiä?

Jos kaveri valehtelee, koska ajattelee että se on paremmin, ei tee siitä syntiä? Tai joku tappaa jonkun ihmisen, koska siitä voisi seurata hyvää eikä ajattele sitä synniksi? Eli ns. hyvin aikomuksin?

Ja vielä tuohon vauva/aikuinen asetelmaan. Entä ihmiset jotka eivät kykene ajattelemaan kunnolla koskaan, koska ovat ehkä vammautuneet jollakin tasolla. Ovatko he sitten synnittömiä, jos eivät ole koskaan pystyneet elämänsä aikana ajattelemaan samalla tasolla kuin "aikuinen"?

Saatan ehkä ymmärtää väärin mitä ajoitte takaa, selventäkää toki
Mutta ainakaan sitä en pidä ihan oikeana ajatuksena synnistä ja syntisyydestä, jos se teidän tuomanne ajatus on sitä, miksi sen ymmärsin. Mutta väärinymmärrykset on tarkoitettu selvitettäväksi.

[Willy]

Kun ei ole kyse siitä ettäkö ihminen voisi valita toisin. Ihminenhän ei luotu valitsemaan, vaan luotu kärsimään osansa. Huom. sanoin LUOTU. Ihminen on luotu alkujaan syntiseksi ja on ihan sama mitä ihminen tekee, tai mitä ajattelee, siitä seuraa automaattisesti synnillinen teko tai ajatus. Herraa pelkäämällä voi ainakin osoittaa sen tajuavansa ja ehkä siten (+ tietenkin rukoilemalla) voi saada jotakin anteeksi.

[Stranger]

Eli jos vaikkapa joku tyyppi ei pysty ajattelemaan selkeästi jotain asiaa pahaksi/synniksi, tai sitten ei ajattele että siitä seuraa pahaa, tai tee jotain väärää tekoa ehkä jopa hyvin aikomuksin, se ei ole syntiä?

Kärjistänpä hieman: Jos Hitler olikin mielenterveydellisesti sellainen, ettei osannut kunnolla ajatella, tai omatunto paatunut, tai ajatteli että oikeasti on oikein ja hyvä, että juutalaiset lahdataan, niin se ei ole syntiä?

Jos kaveri valehtelee, koska ajattelee että se on paremmin, ei tee siitä syntiä? Tai joku tappaa jonkun ihmisen, koska siitä voisi seurata hyvää eikä ajattele sitä synniksi? Eli ns. hyvin aikomuksin?

Ja vielä tuohon vauva/aikuinen asetelmaan. Entä ihmiset jotka eivät kykene ajattelemaan kunnolla koskaan, koska ovat ehkä vammautuneet jollakin tasolla. Ovatko he sitten synnittömiä, jos eivät ole koskaan pystyneet elämänsä aikana ajattelemaan samalla tasolla kuin "aikuinen"?

Ovatko nuo yllämainitsemiesi henkilöiden esimerkit omasta mielestäsi samalla viivalla esim. vastasyntyneen vauvan kanssa?

[Sir J0N]

Ihminen on luotu alkujaan syntiseksi ja on ihan sama mitä ihminen tekee, tai mitä ajattelee, siitä seuraa automaattisesti synnillinen teko tai ajatus.

Tässä olet valitettavasti väärässä ja väitteestäsi seuraa 2 erittäin vakavaa ongelmaa:

1) Mikäli kaikki ihmisen teot ovat synnillisiä tekoja & ajatuksia, niin miten selität ihmisen hyvät teot & motiivit? Esim. lähimmäisrakkaus ja rakastaminen ylipäätään? Monet vanhemmat rakastavat lapsiaan ja pitävät heistä huolta. He hoitavat vastuunsa yhteiskunnassa, työntekijöinä ja perheessä. Mikään tästä ei ole syntiä ja suuri osa teoista on pyyteettömiä rakkauden tekoja, joiden tarkoituksena on pitää huoli perheenjäsenistä.

2) Mikäli ihminen on luotu alkujaan syntiseksi ja tekemään syntisiä tekoja, ei ihminen voi missään tapauksessa silloin olla vastuussa ko. syntisistä teoista, koska ihminen ei itse olet niitä päättänyt tehdä ... ihminen tekee ja toteuttaa vain ja ainoastaan sitä, mihin hänet on luotu ... eli toisin sanoen kaikki pahuus mitä maailmassa tapahtuu, on Jumalan tahdon mukaista, koska Hän on ihmiset luonut sellaisiksi ja haluaa ihmisten tekevän pahaa. Väitteesi mukaan Jumala siis on paha.

... Jos vauvat syntyisivät mieleltään turmeltuneina ja hengellisesti kuolleina tähän maailmaan, eivät he olisi vastuussa siitä, mitä tekevät. Ihminen on vastuullinen vain siitä, mihin voi itse vaikuttaa. Ihminen ei voi vaikuttaa siihen, että sikiää ja syntyy äitinsä kohdusta. Hän ei voi olla sen vuoksi syyllinen syntymäänsä/luomiseensa.  Jos ihminen syntyy syntisenä tähän maailmaan, menettää synti merkityksensä kadotukseen johtavana seikkana.

Synnin teot ovat seurausta sydämessä tapahtuneesta lankeamisesta, eli ensin langetaan sydämen ajatuksissa syntisen mieleen, ja sen jälkeen tämä syntinen mieli johtaa synnin tekoihin, jotka nähdään ulkoisesti ihmisestä, hänen käytöksestään, sanoistaan ja teoistaan, koko elämästä. Se, että minä olen langennut sydämessäni syntiin ja syntisen mieleen, on omaa aikaansaannostani, ei minua suinkaan ole luotu sellaisia tekemään. Minä olen siitä syystä yksin syyllinen syntisyyteeni, ja kaikesta, mitä siitä seuraa ja on seurannut elämässäni.